Suunnattiin Mikkelistä autojen nokat kohti Savonlinnaa. Kajakit laskettiin vesille Oravista. Suunnitelmissa oli viettää kolme päivää Linnansaaren kansallispuistossa. Mukana joukossa oli kokeneita retkimelojia, melontaohjaajia ja myös muutama aloitteleva retkimeloja. Kaikkiaan 11 melojaa. Melottiin Sammakkoniemen leirintäalueelle missä kannatettiin paikallista yrittäjää nauttimalla jäätelöt. Melottiin Linnansaaren eteläosassa sijaitsevalta leirintä-alueelta saaren Perpulanhuhdan retkisatamaan. Matkalla saatiin maistaa Peonselän tuulta ja isoa aallokkoa. Keiteltiin retkiruokaa ja noustiin Linnavuorelle mistä avautuu huikea Suomi-idylli Saimaan saaristomaisemiin.
Anna Haapalainen nosti dronen ilmaan ja napattiin mukavia retkikuvia muistoksi. Jatkettiin matkaa lounaaseen. Heti alkuun muutamat näki saimaannorpan Anttosensalmen edustalla. Kirvessatamaan saavuttiin ennakoitua myöhemmin. Sen kallioilla tunnistin olevan muinaissuomalaisen pyhän paikan. Aikaa kokonaisuudessaan oli kulunut arvioitua enemmän monissa kohdissa. Vastatuulikin hidasti matkan tekoa. Tarjosin retkeläisille mahdollisuutta yöpyä Kirvessaaressa. Päädyttiin kuitenkin yhteistuumin ratkaisuun, että melotaan Myhkyrälle - yöpymiskohdesaarelle, vaikka saavutaankin sinne vasta yhdentoista korvilla. Päätettiin, että rauhoitetaan matkaa viipymällä siellä kaksi yötä peräkkäin. Seuraavalle päivälle oli muutenkin suunniteltu lyhyt melonta ja aikaa nauttia leirielämästä.
Päätös osoittautui hyväksi ja retkeläiset nauttivat siitä, että aamulla sai nukkua pitkään. Heti aamiaisen jälkeen lähdettiin pienelle retkelle Paavalinsaari tähtäimenä olihan tuulten ennustettu kovenevan. Alkuun näyttikin siltä, että Paavalinsaari saa jäädä haaveeksi sillä aallokko oli jo suurta. Melottiin vastatuuleen ja lähisaarten suojan puolelta päästiin Paavalin saareen hyvinkin leppoisassa auringonpaisteessa. Saaressa pitkähihaiset vaihtui hihattomiin.
Paluumatka takaisin Myhkyrälle saatiin nauttia ensin pienemmästä myötätuulesta ja lopussa aika reippaasta surffauksesta. Kiivettiin ihailemaan Myhkyräsaaren hulppeita maisemia. Ajattelin ennen kiipeämään lähtöä, että mitenkähän ryhmän varttuneemmat alun haastavasta kiipeämisestä selviää, mutta mitä vielä. Sinne nousivat kuin alppikauriit. Itselläni puolestaan jyrkät nousut nostavat mieliin pelottavat hetket Itävallan St Antonissa kun harhauduttiin oikealle alppikauriiden polulle.
Ilta oli tyyni ja aurinkoinen. Osa porukasta meni ajoissa unille, osa bongaamaan meloen Saimaan norppaa ja minä jäin riippimattoon Myhkyrän laelle ihailemaan auringon laskua.
Saimaan norppa ei näyttäytynyt iltamelojille, mutta olivat nähneet loiskuttavan majavan.
Paluumatkalle lähdettiin sunnuntaiaamuna. Pienen Tiheisen lähellä oleva lahti kallioineen sekä sola Pienen Tiheisen pohjoispuolella oli reissun upeaa antia. Kaikkiaan retkellä nähtiin runsaasti kauniita kallioseinämiä ja kalliosia saaria. Peonselän lounatuulilta vältyttiin melomalla saarten suojissa. Palatessa pidettiin pidempi evästauko jälleen PerpulanLuhdan retkisatamassa. Kohti Oravia meloessa saatiin maistaa Haukivedeltä kohoavaa suurta aallokkoa. Turvaa aaloihin toi melominen 2-3 jonossa. Jonossa meloessa sai helpotusta melomalla peesissä. Oli hienoa nähdä miten mahtavasti ryhmä toimi ja teki yhteistyötä retken aikana.
Ehdittiin takaisin Oraviin hyvissä ajoin hyvän sään aikana. Osa pulahti melonnan jälkeen uimaan. Retken kruunasi vielä loppuun yhteinen pizzahetki. Sisällä ei haitannut olenkaan rankkasade ja ukonilma.
Retkelle osallistuivat
Marjo Snellman
Laura Väänänen
Arto Sormunen
Outi Liukkonen
Tea Haapala
Erja Hoberg
Arja Partanen
Auli Partio
Anna Haapalainen
Ohjaajana Eeva Ojalehto & Hanna Sormunen
Kirjoittanut retken ohjaaja, Eeva Ojalehto, Mikkelin Melojat